Heipä hei taas kaikki siellä ruudun toisella puolella! Täällä blogin puolella olen maaliskuusta lähtien ehtinyt jakamaan teidän kanssa vähän tietoa mun järjestöstä ja miten hain vaihtoon, itse hakuprosessista ja missä kohtaa sitä prosessia milloinkin olen. Nyt kun ajattelen niin en ole kuitenkaan jakanut teille yhtään mun fiiliksiä sen suhteen että lähden kohta yksin toiselle puolelle Atlanttia asumaan täysin vieraaseen ympäristöön & perheeseen.
Tammikuussahan tämä mun "projekti" lähti varsinaisesti käyntiin ja siitä lähtien olen täyttänyt & tulostanut erilaisia lippusia ja lappusia, hankinut viisumin, käynyt valmennuksissa yms. yms... Tähän asti on siis ollut kova vauhti päällä koulun, töiden ja vaihtarijuttujen suhteen, että koko vuosi on tuntunut vain kaukaiselta ajatukselta ja aina kun joku on kysynyt fiiliksiä lähdöstä tai jännittääkö niin olen useimmiten vain vastannut etten osaa sanoa.
Eilen me vietettiin kavereiden kesken meidän bändin lopettajaisia/läksiäisiä syöden (taas vaihteeksi:) & laulaen singstaria, jonka aikana tuli naurettua ihan kunnolla. Joskus iltamyöhään kun mut sitten jätettiin kotipihaan ja jouduin ekaa kertaa sanomaan "jos ei enää nähdä", niin tuli kieltämättä tosi haikea olo. Toisaalta näitä ihmisiä en senkään puolesta nää että he lähtevät opiskelemaan, mutta siinä kohtaa mulle tuli ekan kerran mieleen että joudun tekemään saman jutun vielä monta kertaa. Sen jälkeen kun toisen kerran hain vaihtoon en ole hetkeäkään katunut sitä päätöstä lähteä, vaan pikemminkin ollut vähän liiankin innoissani ja touhonnut asiasta koko ajan.
En ehkä tunne oloani sellaiseksi että ihan kohta on oma vuoro lähteä kun niitä sijoitustietoja ei vieläkään ole kuulunut itselle eikä monelle muullekkaan, mutta aamulla tajusin tänään olevan se päivä kun ensimmäiset vaihtarit lähtevät ja nähdessäni oman matkalaukun makaamassa huoneen lattialla ajattelin että nyt se lähtö voi sitten oikeasti olla milloin tahansa. Tiivistetysti sanoen olo on hieman haikea aina kun joutuu sanomaan yhdet heipat varsinkin siinä kohtaa kun vuorossa on paras kamu & perhe, mutta sijoitustietoja tai ei odotan enemmän kuin mitään sitä hetkeä kun istun lentokoneessa matka kohti New Yorkia!
Teksti on tällä kertaa nyt tällainen ja vaikka se ehkä tulikin kirjoitettu enemmän itseäni varten niin toivon että joku teistä löytää tekstin ennemmin mielenkiinotoisena kuin kornina :)! Loppuun vielä vähän kuvia eilisestä ja vähän jotain muutakin
seeya! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti