FAREWELL PARTY

Näin arkipäivisin mä en käy koulua, vaan vietän aikaa Reetan kanssa, liikun ja hoidan pakollisia asioita. Tämäkin päivä alkoi ihan normaalikaavallaan Reetan luona oleskellen, jonka jälkeen haettiin Fede koulusta ja suunnattiin kotiin. Mun oli illalla vielä tarkoitus mennä kaverin kanssa uimahalliin, mutta suunnitelma osoittautuikin toisenlaiseksi. Ajettua kaverin pihaan äiti vaan totesi mulle, että noniin ulos autosta, pidä hauskaa! Olin hieman hämmentynyt kyseisellä hetkellä, kunnes mut napattiin mukaan vaihtamaan juhlavampaa vaatetusta päälle ja ulkona odottivat mun kaverit skumppalasit kädessä. He olivat siis suunnitelleet mulle aivan ihanat yllätysläksiäiset ja ilta oli kyllä yksi parhaimmista. Iso kiitos siis vielä niille kamuille, jotka tätä olitte järjestämässä :) I´m going  to miss you all so much <3

                                    

Seeya! <3

BEULAH, MICHIGAN!

Tänään noin seitsemältä aamulla tapahtui se, mitä on jo maaliskuusta lähtien odotettu, eli sain tiedon siitä, missä tuun mun tulevan vaihtovuoden viettämään! Osavaltion sain tietää jo viime viikolla ja se tulee olemaan Michigan.
       Tänä aamuna heti ensimmäisenä näin viestin, joka alkoi sanoilla "Hi I´m going to be your host sister!" Turha varmaan sanoakkaan, että sain pienen hepulin ja aloin heti tietysti googlettamaan kaiken mahdollisen tiedon mun tulevasta kaupungista, sekä koulusta. Siihen aikaan aamusta olin kuitenkin hieman järkyttynyt, kun luin kaupungissa olevan n.340 asukasta... Päivällä aloin kuitenkin puhumaan tulevan siskoni kanssa facebookissa ja keskustelun päätteksi ajattelin, että sijoitus on ihan täydellinen. Kouluni tulee olemaan siis Benzie Central High School, jossa on n. 450 oppilasta eli kaksinkertainen määrä nykyiseen kouluuni verrattuna. Perheeseeni kuuluu 16-vuotias tyttö ja äiti. Keskustelusta päätellen, host siskolla ja mulla on paljon yhteistä, mikä on tietty ihan mahtava juttu!
    Beulah sijaitsee ihan Michiganin pohjoisosassa, Crystal Laken rannalla ja lähin vähän isompi kaupunki taisi olla Traverse City. Host siskon mukaan kesä & syksy on todella kaunista aikaa ja talvet ovat todella kylmiä (melko suomalainen ilmasto siis). 
    Mun host perheellä on myös bed and breakfast -yritys, joka mun ymmärtääkseni on melko iso juttu sielläpäin. Omat postaukset koulusta, kodista ja paikkakunnasta aion tehdä sitten paikanpäällä, jotta saisin annettua vähän paremman kuvan ja Googlen vähäisen kuvamateriaalin takia en laittanut niitä kovinkaan paljon. Tässä kuitenkin vähän alkukäsitystä paikasta!

                                                                                                          Seeya ! <3

MY NEW ITALIAN LITTLE SISTER !!

Meillä kotona on viimeaikoina tapahtunut todella paljon ja lyhyessä ajassa, koska eilen me lähdettiin ajamaan perheen kesken kohti turun lentokenttää ja palattiin takaisin italialaisen pikkusiskon kanssa :) Kotona meillä oli tehtynä suomalaista ruokaa ja lippukakku. Kaikki on sujunut todella hyvin ja pidän uudesta siskostani tosi paljon nyt jo :)!

Seeya! <3

FEELINGS OF HAPPINESS

Heipä hei taas kaikki siellä ruudun toisella puolella! Täällä blogin puolella olen maaliskuusta lähtien ehtinyt jakamaan teidän kanssa vähän tietoa mun järjestöstä ja miten hain vaihtoon, itse hakuprosessista ja missä kohtaa sitä prosessia milloinkin olen. Nyt kun ajattelen niin en ole kuitenkaan jakanut teille yhtään mun fiiliksiä sen suhteen että lähden kohta yksin toiselle puolelle Atlanttia asumaan täysin vieraaseen ympäristöön & perheeseen. 

      Tammikuussahan tämä mun "projekti" lähti varsinaisesti käyntiin ja siitä lähtien olen täyttänyt & tulostanut erilaisia lippusia ja lappusia, hankinut viisumin, käynyt valmennuksissa yms. yms... Tähän asti on siis ollut kova vauhti päällä koulun, töiden ja vaihtarijuttujen suhteen, että koko vuosi on tuntunut vain kaukaiselta ajatukselta ja aina kun joku on kysynyt fiiliksiä lähdöstä tai jännittääkö niin olen useimmiten vain vastannut etten osaa sanoa.

      Eilen me vietettiin kavereiden kesken meidän bändin lopettajaisia/läksiäisiä syöden (taas vaihteeksi:) & laulaen singstaria, jonka aikana tuli naurettua ihan kunnolla. Joskus iltamyöhään kun mut sitten jätettiin kotipihaan ja jouduin ekaa kertaa sanomaan "jos ei enää nähdä", niin tuli kieltämättä tosi haikea olo. Toisaalta näitä ihmisiä en senkään puolesta nää että he lähtevät opiskelemaan, mutta siinä kohtaa mulle tuli ekan kerran mieleen että joudun tekemään saman jutun vielä monta kertaa. Sen jälkeen kun toisen kerran hain vaihtoon en ole hetkeäkään katunut sitä päätöstä lähteä, vaan pikemminkin ollut vähän liiankin innoissani ja touhonnut asiasta koko ajan. 

        En ehkä tunne oloani sellaiseksi että ihan kohta on oma vuoro lähteä kun niitä sijoitustietoja ei vieläkään ole kuulunut itselle eikä monelle muullekkaan, mutta aamulla tajusin tänään olevan se päivä kun ensimmäiset vaihtarit lähtevät ja nähdessäni oman matkalaukun makaamassa huoneen lattialla ajattelin että nyt se lähtö voi sitten oikeasti olla milloin tahansa. Tiivistetysti sanoen olo on hieman haikea aina kun joutuu sanomaan yhdet heipat varsinkin siinä kohtaa kun vuorossa on paras kamu & perhe, mutta sijoitustietoja tai ei odotan enemmän kuin mitään sitä hetkeä kun istun lentokoneessa matka kohti New Yorkia!

Teksti on tällä kertaa nyt tällainen ja vaikka se ehkä tulikin kirjoitettu enemmän itseäni varten niin toivon että joku teistä löytää tekstin ennemmin mielenkiinotoisena kuin kornina :)! Loppuun vielä vähän kuvia eilisestä ja vähän jotain muutakin 

seeya! <3

MY WEEK IN PHOTOS

Saran läksiäiset

Reetan - & oman perheen kesken pidetyt pikkuläksärit

Siskon synttäri-illallinen

Random kuvailua med Reetta

Fiskarsin kylässä

Best buddies <3

                                                                                                       Seeya!<3

HELSINKI

       Tänään vietettiin siis päivää Reetan kanssa Helsingissä, jota kohti lähdettiin ajelemaan jo puoli seiskan aikoihin aamulla, syystä että tänään oli mun vuoro käydä viisumihaastattelussa. Tarpeetonta varmaan sanoa että olin aluksi vähän paineissa haastattelusta, koska onnistuin jo heti paikalle saavuttuani mokaamaan allekirjoittamalla nimeni väärään kohtaan lappua (Huups...). Onneksi siitä ei kuitenkaan mitään haittaa koitunut. Haastattelu osoittautui loppujen lopuksi helpommaksi ja nopeammaksi projektiksi kuin olisin ikinä osannut arvatakkaan. Jos siis joskus joudutte viisumia hankkimaan älkää ressatko, koska se on täysin turhaa touhua! Haastattelun jälkeen vietettiin laatuaikaa Helsingissä kuvailemalla, syömällä ja shoppailemalla, eli aika hyvä päivä siis takana! 

Postaus jäi tällä kertaa näinkin lyhyeksi, mutta ompahan nyt kuitenkin :) ps. aikaisempi Flea market -postaus oli yksi luonnos, jonka vahingossa julkaisin xd (jos joku ihmetteli ja piti sitä harvinaisen outona)

- seeya! <3